Ikebanasta on tänä päivänä useampi eri koulukunta, mutta niistä vanhin ja suurin on nimeltään Ikenobō. Sen synty sijoittuu 1500-luvulle ja se oli suoraan jatkumoa tatehanalle. Ikenobōn sisällä on vielä erilaisia asetelmatyylejä, uudempia ja vanhempia, joita kummankinlaisia harjoitetaan yhä. Koulukunnan sisällä myös tapahtuu muutoksia tyylissä aina kulloisenkin johtajan mukana. Osassa tyyleistä on paljon sääntöjä, kun taas uudempi freestyle-suuntaus saattaa jopa käyttää asetelmassa muitakin kuin kasvimateriaaleja.
Kumi ja Lino tuntevat vanhinta ikebana-koulukuntaa Ikenobōa opettavan Kazama-sensein, ja vinkkasivat tästä näyttelystä jota hän oli myös järjestämässä. Pääsin tapaamaan ystävällisen ja muutaman sanan englantia puhuvan opettajan. Hän lahjoitti ilmaisen pääsylipun ja kiersi koko näyttelyn läpi kanssani esitellen töitä ja paikalle sattuneita töiden tekijöitä.
Liitän loppuun hieman näyttelystä otettuja kuvia. Kuvista voi huomata, että ikebanassa käytettyjen maljakoiden valikoima on hyvin laaja. Erilaiset muodot, materiaalit ja se onko maljakko tarkoitettu tasolle vai esimerkiksi seinälle vaikuttaa paljon työn luonteeseen. Ikebana-asetelmat ovat alunperin olleet tarkoitettuja perinteisen japanilaisen huoneen koristukseksi syvennykseen, tokonomaan, jossa se on korostanut ympäröivän huoneen kauneutta ja harmoniaa. Esimerkiksi se, mistä suunnasta huoneeseen saapuu valoa vaikuttaa asetelmaan. Ympäristön huomioimisen lisäksi työstä tulee näkyä tekijän luonne ja tunteet.
Yleisimmin maljakoiden sisällä käytetään kenzania eli "siiliä", metallista piikikästä alustaa johon kukat asetellaan. Ikebanaan kuuluu myös erilaisia apuvälineitä ja tekniikoita, minkä avulla kasvimateriaalin leikkaaminen ja muotoilu haluttuun asentoon onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti