Kaikki se byrokratia

Valmistautuminen Japaniin lähtöön ei ole käynyt aivan sormia napsauttamalla. Työssäoppimispaikka täytyi etsiä itse, sillä kukaan koulustani ei ollut aiemmin tehnyt Japanissa harjoittelua. Harvoihin kukkakauppoihin löytyi edes sähköpostiosoitetta. Osalla oli nettisivuillaan kontaktilomake, jossa sai ehdottaa millaisia töitä tai palveluita haluaisi tilata kaupasta. Lisäksi olin saanut päähäni, että olen harjoittelussa 3 kuukautta, ja tämän jälkeen vielä reissaan vajaan kuukauden muuallakin maassa.

Muun kuin turistiviisumin saaminen Japaniin ei ole helpoin mahdollinen prosessi. Käsittelyajat ovat pitkiä vaikka niitä saisikin nopeutettua hankkimalla ensin Japanissa maahanmuuttovirastolta hyödyllisen luvan, Certificate of Eligibilityn. Tuon paperin ajatus on todistaa, että minulla on Japanissa kutsuja, joka pyytää minut maahan, sekä takaaja, joka maastakarkoitustilanteessa maksaa lentoni pois. Palkattoman työharjoittelun ollessa kyseessä tätä paperia varten tarvitsi myös todistaa millä rahalla elän maassa vierailuni ajan - eli tae siitä etten lopulta ole taakaksi yhteiskunnalle.

Lukemattomien lisäselvityspyyntöjen, työssäoppimispaikan kanssa viestittelyn, erilaisten dokumenttien hankkimisen, Koulutusrahaston ja Kelan papereiden kääntämisen ja muun jatkuessa alkoi käydä selville, etten ehdi saamaan viikkotolkulla kestänyttä paperisotaa valmiiksi ajoissa viisumin hankkimiseksi ennen aiottua lähtöpäivämäärää. Täytyi alkaa selvitellä, onko mitään muuta keinoa päästä harjoitteluun sovittuna ajankohtana. Lentojen siirtäminen kirsikankukkien aikaan oli sula mahdottomuus hintojen kieppuessa parissa tuhannessa pelkästään menosuuntaan.

Japanin suurlähetystöön neljättä kertaa soitettuani sain selville, että turistiviisumilla voi tehdä palkatonta työharjoittelua! Ainoa ehto oli, että harjoittelu kestää maksimissaan 90 päivää, aika jonka turistiviisumi kattaa. Tämä siis selvisi päivää ennen aiottua lähtöäni. Lentoni oli kuitenkin varattu pidemmäksi aikaa kuin se, ja pientä salapoliisityötä tehtyäni selvisi, että ns. visa runit ovat normaali käytäntö täällä päin. Lähde naapurivaltioon viikonlopuksi jotta saat palatessasi uuden turistiviisumileiman ja lisää jatkoaikaa kohdemaassa oleiluun. Näinpä varasin sitten kiireessä edullisimmat mahdolliset lennot Etelä-Koreaan juuri ennen kuin suuntasin matkalaukkuineni Helsinki-Vantaalle ja reilun yhdeksän tunnin lennolle kohti Tokiota.

Jossain Japanin vuoristojen yllä

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Vaikka lähtövalmisteluihin sisältyikin myös muita suuria projekteja kalustettuun asuntooni vuokralaisen etsimisestä ja pienemmän irtaimiston jonnekin siksi aikaa sijoittamisesta (sekä tietenkin Tokiosta vuokra-asunnon löytämisestä), niin kuitenkin tuo byrokratia oli ehdottomasti eniten sydämentykytystä aiheuttava osio. Nyt kuitenkin kuukausien valmistelu reissuun lähtemisestä on vihdoin takana ja on aika keskittyä siihen mihin tällä kaikella on tähdätty. Vuorokausi uudessa asunnossani Tokion Koenjissa on takana, ja paikallinen puhelinliittymäkin avattu. Muutaman päivän päästä kirsikankukkien pitäisi olla parhaimmillaan, ja se on täällä niin upeaa aikaa, että on helppo unohtaa muutamat hassut täytetyt paperit.

Uuden kotini pihalla jo kukkii vielä toistaiseksi
allekirjoittaneelle tuntematon pieni puu