Nihon ni youkoso! Tervetuloa Japaniin!

Muutama päivä ollaan nyt tänne asetuttu, aikaeron tuomat hankaluudet selätetty ja työharjoittelukin saatu käyntiin. Ennen kuin kerron tarkemmin harjoitteluni alkamisesta, avaan kuitenkin hieman taustojani juuri tänne lähtemisestä.

Japanin kulttuuri on kiehtonut minua jo vuosikausia. Aloitin ensimmäisen kerran opiskelemaan japania lukion aikoihin, ja siitä asti olen (välillä vuosia kestäneiden) taukojen jälkeen aina päätynyt sen äärelle uudelleen. Suomalainen oppii helposti ääntämään tutun kuuloisista tavuista koostuvaa japania, mutta kirjoitusmerkit tekevät opiskelusta ja etenemisestä hitaan. Nämä merkit olivat kuitenkin suurin syy miksi lähdin opiskelemaan kieltä alunperin. Halusin ymmärtää, miten sellaisten lukeminen on ylipäänsä mitenkään mahdollista.

Matkalla Naritan lentokentältä Shinjukuun

Matka Japaniin oli pitkään haaveissa, kunnes viimein päätin 30-vuotislahjaksi itselleni lähteä reissuun. Kaksi vuotta myöhemmin vierailinkin sitten jo toisen kerran. Lähteminen oli paljon helpompaa kerran käyneenä ja motivaatio säästää rahaa matkaa varten korkealla. Molemmat matkat tein yhdessä avopuolisoni kanssa. Jos näitä aiempia parin viikon reissuja ei olisi takana, olisin nyt huomattavasti enemmän sormi suussa täkäläisen kulttuurin kanssa.

Kaikki huoneen lämmityslaitteista pyykinpesukoneen nappeihin on ilmaistu vain japaniksi. Omaa hiustenkuivainta tänne on turha tuoda, sillä sähköverkossa on eri jännite. Liikenne on käänteinen Suomeen verrattuna, liukuportaissa seisotaan vasemmassa reunassa. Ylipäänsä Tokion kaltaisessa suurkaupungissa liikkuminen on ihan oma lukunsa. Junayhtiöitä ja metrolinjoja on valtava määrä, ja ruuhka-aikoihin kiireisillä asemilla ihmiset sulloutuvat selkä edellä täysiin vaunuihin. Laiturilla on työntekijöitä varmistamassa ettei matkustajien tavaroita (tai ruumiinosia) jää ovien väliin. Busseihin noustaan keskiovista, niistä poistutaan etuovesta ja lähtiessä maksetaan kuskille suoritetun matkan pituuden mukaan. Kaikkeen tällaiseen ensimmäisen kerran törmääminen on vaikkakin avartavaa niin myös kuluttavaa, kun kokee olevansa kömpelö ja tiellä.

Nyt olen täällä ensimmäistä kertaa ilman matkaseuraa, mutta saan olla kiitollinen aiemmista vierailuista, sillä se on tehnyt tänne näinkin nopeasti sopeutumisesta mahdollista. Pelkästään japanilaiseen työelämään tutustumisessa ja täällä arjessa elämisessä on silti paljon uutta. Ja vaikka täällä onkin hektistä, niin japanilaiset ovat erittäin sydämellisiä ja auttavaisia ihmisiä sekä saavat olon tuntumaan tervetulleeksi.